Me

Me ollaan niin erillaisia. 

Me sanottiin Seve nimistä poikaa 5 vuotta Severiksi, eikä hän uskaltanut korjata.

Me keräännytään aina jossain kohtaa treenejä kasaan juoruumaan kunnes Pinja tajuaa, että laiskotellaan.

 Me naureskellaan vieläkin Samulin hiuksille.

Me myös nauretaan toistemme virheille.

Me ollaan hyväksytty, että ollaan surkeita pyramideissa.

Me ollaan siitä huolimatta nolattu itsemme lukuisiin kertoihin järkyttävien pyramidiesitysten kanssa.

Me käytiin kysymässä saadaanko mennä leikkimään huimalaan ilmaiseksi, kiitokseksi keikasta.

Me oltiin varmaan tunti pallomeressä.

Me lauletaan vuodesta toiseen toistemme esitysmusia.

Me tiedetään mikä on murhaavakatsetonttukäsiheilutus.

Meillä on vieläkin kauden lopussa aina nyyttärit.

Me ollaan kasvettu yhdessä.

Me ollaan perhe.

Miksi sirkus?

No koska kun mä olin neljä, mulle tahdottiin harrastus ja kilometrin päähän kotoota rakennettiin uusi hieno koulu  jossa oli uusi hieno sirkustila jossa alettiin pitämään uusia hienoja sirkustunteja. Helppoa ja kivaa! Jee!

No siitä on nyt 14 vuotta ja edelleen täällä. Ai miksi? Rehellisesti sanottuna oon miettinyt tota aika monta kertaa. En pysty edes laskea sormilla montako kertaa oon aatellut, että vois nyt lopettaa tän. Enpä lopettanut. Ai miksi? Koska tää on koti. Tää on perhe. Emmä vaan pääse täältä pakoon. Enkä mä tahdo!
Se pukkari. Siellä mulla tulee aina välillä semmonen valaistus. Tunne, että tämä on mun paikka.

Kun joku kysyy "Miksi sirkus?" sanon aina "Miksi ei?". Se on laji jossa ei ole rajoja. KAIKESSA on rajoja. Liikaa rajoja. Sirkuksessa ei ole. Sä saat tehdä kaiken täysin omalla tyylillä.

KOSKA RAKASTAN!

Kevät

JOKA vuosi tää tuntuu vaan niin taijanomaiselta. Uudelta alulta. 

Ja juuri sitä mä nyt tarvitsinkin. Voin ihan täysin myöntää, että oon ollut poikki. Ja jotenkin sekaisin. hah mikä alkuvuosi.

Niin monta sekunttia,minuuttia,tuntia olen tuijottanut cloudia. On ollut vaikea saada se into takaisin.

Auringonsäteet.

ne 

toi

sen

takaisin!

      

 Me selvittiin!

Viimeinen vuosi

Tänään mä olin kipeä.

Tänään mä menin treeneihin istuskelemaan.

Tänään mä tajusin: viimeinen vuosi.

14 vuotta sitten mä saavuin ekaa kertaan tähän tilaan. Muistan kun mä kummastelin sitä omituista klimppistä logoa siinä ovessa. Liekit. Esko.      
14 vuotta aina kun mä tein kuperkeikkoja mä katsoin sitä logoa. Liekkejä. Eskoa.                    
Tänään se löi muhun. Enää mä en kauaa tota logo katsele. Liekkejä. ESKOA.      




               Mä oon Helmi ja tää on mun viimeinen vuos.